Welcome to Finland

Ranska edit extracted from Wikipedia, the Free Encyclopedia (using fi)

République française Ranskan tasavalta
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti	Nicolas Sarkozy
Pääkaupunki	Pariisi (2 142 800 as., Suur-Pariisi 12,1 milj.), 48° 49' N, 2° 29' E
Muita kaupunkeja	Lyon, esikaupunkeineen 1,4 milj. as., Marseille, esikaupunkeineen 1,3 milj. as, Toulouse, esikaupunkeineen 710 000 as, Nizza, 430 000 as, Nantes, Strasbourg, Bordeaux, Lille
Pinta-ala  – josta sisävesiä	675 417 (547 030 ilman merentakaisia alueita) km² (sijalla 42) 0,26 %
Väkiluku (2006)  – väestötiheys  – väestönkasvu	64 102 140 (61 538 322 ilman merentakaisia alueita)[1] (sijalla 20) 112 / km² 0,37 % (2005)
Viralliset kielet	ranska
Valuutta	Euro, € (EUR)
BKT (2003)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 7 1 654 miljardia USD 27 500 USD (21. sija)
HDI (2002)	0,932 (sijalla 16)
Elinkeinorakenne	maatalous 2,7 %, palvelut 73 %, teollisuus 24,3 % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+1 UTC+2
Itsenäisyys  – Rooman valtakunnasta  – Verdunin rauha	486 843
Lyhenne Maatunnus	FR ajoneuvot: F lentokoneet: F
Kansainvälinen suuntanumero	+33
Motto	Liberté, Égalité, Fraternité (Vapaus, tasa-arvo, veljeys)
Kansallislaulu	Marseljeesi (La Marseillaise)
1 josta 547 030 km² Euroopan puoleisissa osissa 2 josta 59 765 983 Euroopan puoleisissa osissa

Ranskan tasavalta (ransk. la République française) eli Ranska (ransk. la France) on valtio Länsi-Euroopassa. Sen pinta-ala on yli puoli miljoonaa neliökilometriä ja väkiluku n. 64 miljoonaa^[2] kun merentakaiset alueet otetaan mukaan (ilman merentakaisia alueita n. 61,5 miljoonaa). Ranska on teollisuusmaa, maailman viidenneksi suurin talous, Euroopan merkittävin maataloustuottaja ja maailman suosituin matkailukohde 82,2 miljoonalla (vuonna 2007) matkailijalla vuodessa.^[3]

Ranska on Yhdistyneiden kansakuntien ja Euroopan unionin perustajajäsen ja yksi YK:n turvallisuusneuvoston viidestä pysyvästä jäsenmaasta. Se on myös yksi maailman kahdeksasta ydinasevaltiosta.

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaista vuonna 1958 lähtien maa on ollut puolipresidentillinen tasavalta. 16. toukokuuta 2007 lähtien Ranskan presidenttinä on toiminut Nicolas Sarkozy. Ranskan Euroopan puoleisen osan eli la métropolen naapurimaita ovat Belgia, Luxemburg, Saksa, Sveitsi, Italia, Monaco, Espanja ja Andorra. Ranskalla on yhteistä rajaa myös Brasilian ja Surinamen (Ranskan Guayana) sekä Alankomaiden Antillien (Saint-Martin) kanssa.

Sisällysluettelo 1 Historia 2 Politiikka 2.1 Ranskan asevoimat 3 Maantiede 3.1 Ilmasto ja kasvillisuus 3.2 Hallinnollinen jako 3.3 Ranskan eurooppalaiset alueet 3.4 Ranskan merentakaiset alueet 3.5 Muuta 4 Talous 5 Väestö 5.1 Suurimpia kaupunkeja 6 Kulttuuri 6.1 Tiede 6.2 Kirjallisuus 6.3 Musiikki 6.4 Kuvataide 6.5 Elokuva 6.6 Urheilu 6.6.1 Olympialaiset 7 Merkittävimmät luonnonvarat 8 Merkittävimmät vientituotteet 9 Juhlapäivät 10 Lähteet 11 Katso myös 12 Aiheesta muualla 13 Kirjallisuus

muokkaa Historia

Pääartikkeli: Ranskan historia

Nykyinen Ranska kattaa suurimman osan muinaisesta Galliasta, jonka roomalainen sotapäällikkö Julius Caesar valloitti vuosina 58 eaa. – 52 eaa.

Rooman valtakunnan jälkeen Ranskan alue kuului frankkien valtakuntaan, jonka hallitsijoina olivat ensin merovingit ja myöhemmin karolingit. Valtakunnan mahtavin hallitsija oli Kaarle Suuri, joka vuonna 800 kruunattiin myös Rooman keisariksi.

Ranskan valtiona voidaan katsoa syntyneen vuonna 843, kun Kaarle Suuren kolme pojanpoikaa jakoivat valtakunnan keskenään Verdunin sopimuksella. Näin syntyneistä valtioista läntisin oli Länsi-Frankia, jonka hallitsijana oli Kaarle Kaljupää. Karolingien jälkeen valtaan nousi vuonna 987 Hugo Capet. Hänen jälkeläisiään olivat kaikki Ranskan myöhäisemmät kuninkaat, kapetingit, myös suvun sivuhaaroihin kuuluneet Valoisit ja Bourbonit.

Verdunin sopimuksella perustetuista valtakunnista keskimmäinen, Lotharin valtakunta jäi lyhytikäiseksi ja hajosi pian moniksi ruhtinaskunniksi. Osa niistä kuten Burgundi, Provence, Franche-Comté, Alsace ja Lothringen, liitettiin myöhempien vuosisatojen kuluessa yksi toisensa jälkeen Ranskaan.

Ranskan vallankumoukseen 1789 saakka maa oli kuningaskunta. Vallankumouksen ja Napoleonin keisariuden jälkeen maa palasi kuningaskunnaksi vuosina 1814–1848. Kuuluisin Ranskan kuningas lienee aurinkokuningas Ludvig XIV (1638–1715).

1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa Ranskaa hallitsi keisari Napoléon Bonaparte, joka sai haltuunsa suuren osan Eurooppaa, mutta karkotettiin sittemmin Atlantin valtameressä sijaitsevalle St. Helenan saarelle. Napoleonin jälkeen monarkia palautettiin, mutta Euroopan "hulluna vuotena" 1848 kuningas Ludvig Filip syrjäytettiin helmikuun vallankumouksessa ja maasta tuli tasavalta, jonka presidentiksi valittiin Napoleonin veljenpoika Ludvig Napoleon. Hän kuitenkin muutaman vuoden päästä julistautui keisariksi nimellä Napoleon III. Keisarikunta kaatui myöhemmin, ja Ranska julistettiin taas tasavallaksi.

Ensimmäisessä maailmansodassa Ranska taisteli ympärysvaltain puolella. Toisessa maailmansodassa suurin osa maasta joutui Saksan miehittämäksi. Miehittämätöntä osaa, lähinna keskisiä ja kaakkoisia alueita, hallitsi Saksan nukkehallituksena marsalkka Philippe Pétainin niin sanottu Vichyn hallitus. Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Ranskaan tehtiin Normandian maihinnousu ja maa vapautui. Toisen maailmansodan vaikutus on havaittavissa muun muassa absurdismin synnyn yhteydessä.

Nykyinen Ranskan valtio on nk. viides tasavalta, joka syntyi kansanäänestyksellä 1958.

Kevään 1968 kuuluisissa opiskelijamellakoissa Pariisissa maa ajautui vallankumouksen partaalle.

muokkaa Politiikka

Ranskan viidennen tasavallan perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksellä syyskuun 28. päivänä 1958. Perustuslaki vahvisti presidentin ja ministereiden valta-asemaa suhteessa parlamenttiin. Perustuslain mukaan presidentti valitaan suoralla vaalilla viisivuotiskaudeksi (ennen uudistusta virkakauden pituus oli 7 vuotta). Presidentti vahvistaa lait, nimittää pääministerin, johtaa hallitusta ja asevoimia sekä allekirjoittaa kansainväliset sopimukset. Vuodesta 1962 presidentti on valittu suoraan kaksivaiheisella vaalilla, tätä ennen valitsijamiesten välityksellä.

Ranskan parlamentissa on kaksi kamaria: kansalliskokous (Assemblée Nationale) ja senaatti (Sénat). Kansalliskokouksen 577 edustajaa valitaan kaksivaiheisella kierrosvaalitavalla viisivuotiskaudeksi. Kaksivaiheisessa vaalissa ehdokas tulee suoraan valituksi, jos saa yli puolet vaalipiirin äänistä, muutoin järjestetään toinen kierros yli 12,5 % äänistä saaneiden kesken. Senaattorit (yhteensä 321, vuodesta 2010 346) valitaan epäsuoralla vaalilla kuudeksi vuodeksi kerrallaan. Valitsijamiehiin kuuluvat noin 145 000 paikallishallinnon edustajaa (grands électeurs). Järjestelmä suosii maaseutua ja konservatiiveilla on ollut enemmistö senaatissa koko viidennen tasavallan ajan. Puolet senaatin jäsenistä valitaan joka kolmas vuosi (alkaen 2007).

Molemmilla kamareilla on perustuslain mukaan lähes samanlainen lainsäädäntövalta. Kuitenkin jos kansalliskokous ja senaatti ovat loppuun asti erimielisiä, hallitus voi päättää commission mixte paritaire -menettelyn jälkeen antaa asian lopulta kansalliskokouksen päätettäväksi – jossa enemmistönä ovat hallituksen tukijat.

Hallituksella on huomattava vaikutusvalta parlamentin käsittelyyn tuleviin lakeihin. Presidentin nimittämän pääministerin on nautittava alahuoneen luottamusta, joten hän tulee yleensä suurimmasta puolueesta. Tilannetta jossa presidentti ja pääministeri ovat vastakkaisista puolueista nimitetään nimellä cohabitation.

Vaikka ranskalainen puoluekenttä on vakiintumaton, ehkä sosialisteja lukuun ottamatta joiden Parti Socialiste (PS) perustettiin 1969 SFIO:n (1905–) seuraajaksi, se jakaantuu melko tasan sosialistipuolueen ympärille muodostettuun vasemmistoon ja oikeistoon. Oikeistossa vallitseva ideologia on ollut gaullismi, jota nykyisin edustaa Chiracia vuonna 2002 tukemaan perustettu Union pour un Mouvement Populaire (UMP). Puolueiden yhteenlaskettu jäsenmäärä on vakituisesti pienempi kuin esimerkiksi kunnallisvaaleissa valittujen edustajien lukumäärä, eikä ihmisiä voi tarkasti jakaa puoluekannan mukaan. Kymmenenkin miljoonaa äänestäjää siirtyy vasemmiston ja oikeiston välillä, jos jommallakummalla on karismaattiset johtajat ja toimiva ohjelma.^[4]

Pääministeri Lionel Jospinin hallitus otti vuonna 2000 käyttöön 35-tuntisen työviikon. Nicolas Sarkozy voitti 6. toukokuuta vuoden 2007 presidentinvaalit ja häntä tukeva UMP kesäkuun parlamenttivaalit.

Ranska on maailmanpolitiikassa merkittävä valtio. Se on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen, ja sillä on oma ydinase.

muokkaa Ranskan asevoimat

Ranskan asevoimien budjetti on 2,5 % BKT:sta eli 38 miljardia euroa (2006). Noin kymmenennes tästä kuluu maan oman ydinaseen ylläpitämiseen sillä puolustusstrategia perustuu edelleen täysin itsenäisesti ylläpidettyyn ydinasepelotteeseen. Suuri osa muustakin asevoimien materiaalista on ranskalaisvalmisteista.

Asevoimat on jaettu neljään puolustushaaraan:

• Maavoimat
• Merivoimat
• Ilmavoimat
• Puolustusministeriön alaisiin poliisijoukkoihin eli santarmeihin (la Gendarmerie nationale)

Ranska on perinteisesti (vuosina 1946–1997) ylläpitänyt kahta lentotukialusta, vaikka sillä nykyään onkin vain FS Charles de Gaulle.

Sotilashenkilöstö koostuu nykyään ainoastaan palkatuista sillä yleinen asevelvollisuus lyhennettiin yhden kutsuntapäivän mittaiseksi vuonna 2001. Kokonaisvahvuus on 348 000 henkeä.

muokkaa Maantiede

Pääartikkeli: Ranskan maantiede

muokkaa Ilmasto ja kasvillisuus

Ranskan ilmasto on temperaattinen ja sateinen, lukuun ottamatta Välimeren seutuja, jossa vallitsee talvisadeilmasto. Pohjois-Ranskassa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on noin 4 astetta ja lämpimimmän 19 astetta. Etelä-Ranskassa kylmimmän kuukauden keskilämpötila on 7 astetta ja lämpimimmän 22 astetta. Koko Ranskan alueella sataa suurin piirtein yhtä paljon vuoden aikana, lukuun ottamatta enemmän sateita kerääviä Ranskan Alppeja. Vaikka pohjois- ja Etelä-Ranskan sademäärät ovatkin suunnilleen samat, Pohjois-Ranska sijaitsee länsituulten vyöhykkeellä ja saa sateensa tasaisen epäsäännöllisesti ympäri vuoden, muiden lauhkean vyöhykkeen alueiden tavoin. Etelä-Ranskassa vallitseva ilmastotyyppi on sen sijaan subtrooppinen talvisadeilmasto, ja täten lähes kaikki alueelle satava sade saadaan viileään talviaikaan, kesäisin ei juuri alueella sada.

Ranskan kasvillisuus voidaan jakaa kolmeen eri tyyppiin: Välimeren rannoilla, talvisadeilmastossa kasvillisuus on pohjoiselle välimerelle tyypillistä tiheää nahkealehtistä ainavihantaa lehtimetsää, tosin lähes mitään siitä ei ole enää jäljellä sillä alueet ovat nykyisin maanviljelyyn ja asumiseen otettuja. Alueen metsien tyypillisiä puulajeja ovat korkkitammi ja rautatammi. Välimeren rannalla, Rhonen suistossa sijaitseva Camarguen kosteikko lienee Välimeren alueen tärkein ja suurin kosteikko. Se on tunnettu lintukohde lintuharrastajille, jossa monet Euroopan ja Afrikan välillä muuttavat muuttolinnut pysähtyvät lepäämään. Camargue on tunnettu myös siellä vakituisesti elävästä 10000 yksilön flamingoyhdyskunnasta ja Camarguen valkoisista hevosista, jotka nykyään vaeltelevat kosteikolla villinä. Lähes koko pohjoisessa Ranskassa, lauhkealla vyöhykkeellä kasvillisuus on lauhkeaa talveksi lehtensä varistavaa lehtimetsää, yleisimmät puut ovat talvitammi, saarni, metsätammi, vuorivaahtera, vuorijalava, koivu, valkopyökki, pähkinäpensas ja pyökki. Näistäkään metsistä ei ole enää kuin rippeet jäljellä. Paikoin Atlantin tuulisella rannikolla kasvaa kuivia kanervanummia ja alvareita. Alpeilla vuoristometsät ovat tyypillisiä.

muokkaa Hallinnollinen jako

Pääartikkelit: Ranskan aluehallinto ja Luettelo Ranskan departementeista

Manner-Ranska on jaettu 22 alueeseen (ransk. région, mukaan lukien Korsika, vaikkakaan se ei tarkkaan ottaen ole Manner-Ranskaa), jotka on edelleen jaettu 96 numeroituun departementtiin (département). Departementtien numeroita käytetään postinumeroissa sekä autojen rekisterikilvissä. Departementit on jaettu 329 arrondissementiin (arrondissement), jotka on jaettu edelleen 3 879 kantoniin (cantones) ja kantonit 36 568 kuntaan (communes) (tilanne 1. tammikuussa 2004).

muokkaa Ranskan eurooppalaiset alueet

Alsace (Elsass) Akvitania Auvergne Basse-Normandie Bourgogne Bretagne Centre Champagne-Ardenne Korsika (erikoisasemassa) Franche-Comté Haute-Normandie

Île-de-France Languedoc-Roussillon Limousin Lorraine (Lothringen) Midi-Pyrénées Nord-Pas-de-Calais Pays de la Loire Picardie Poitou-Charentes Provence-Alpes-Cote d'Azur Rhône-Alpes

muokkaa Ranskan merentakaiset alueet

Pääartikkeli: Ranskan merentakaiset alueet

Ranskan mertentakaiset departementit kuuluvat Euroopan unioniin ja ne käyttävät valuuttanaan euroa, mutta muut alueet eivät. Ranskan Tyynenmeren territorioiden valuuttana on Ranskan Tyynenmeren frangi (CFP).

• Départements d'outre-mer, DOM (Merentakaiset departementit)
  • Guadeloupe
  • Martinique
  • Ranskan Guayana
  • Réunion
• Collectivités territoriales, COM (Alueelliset yhteisöt)
  • Mayotte
  • Saint Barthélemy
  • Saint-Martin (ranskalainen osa)
  • Saint-Pierre ja Miquelon
  • Wallis ja Futuna
• Pays d'outre-mer, POM (Merentakaiset maat)
  • Ranskan Polynesia
• Collectivité sui generis
  • Uusi-Kaledonia
• Territoire d'outre-mer, TOM (Merentakainen territorio)
  • Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet
  • Ranskan vaatimus Antarktiksella
• Îles Éparses de l'Océan Indien (Intian valtameren erillissaaret)
  • Viisi saarta Intian valtameressä, joissa ei ole pysyvää asutusta ja joita hallinoidaan Réunionilta:
  • Bassas da India
  • Europa
  • Juan de Nova
  • Gloriososaaret
  • Tromelin

muokkaa Muuta

• Ranskan korkein vuori on Mont Blanc (4 808 m), joka sijaitsee Alpeilla.

muokkaa Talous

Pääartikkeli: Ranskan talous

Ranskan talous yhdistää laajan yksityisen liiketoiminnan (lähes 2,5 miljoonaa yritystä rekisteröitynä) merkittävällä (mutta vähentyvällä) hallituksen väliintulolla. Valtiolla on huomattava merkitys tärkeimmillä infrastruktuurisektoreilla.

Ranska on johtavien teollisuusmaiden ryhmä G8:n jäsen.

Ranskassa käy vuosittain 82,2 miljoonaa turistia, mikä tekee siitä maailman suosituimman matkailumaan.

muokkaa Väestö

Ranskan väestömäärä on ollut viime vuosina kasvussa. Ilman siirtolaisuuttakin kasvu on Euroopan unionin voimakkainta.

Ranskassa puhutaan pääasiassa ranskaa, joka on maan ainoa virallinen kieli Ranskan perustuslain 2. artiklan mukaan. Perinteisiä vähemmistökieliä ovat Bretagnen kelttiläinen bretoni, Dunkerquen suunnalla puhutut flaamilaismurteet, itärajan maakuntien saksa, Perpignanin seudun katalaani sekä Biarritzin ympäristössä jonkin verran puhuttu baski. Myös Korsikalla puhutaan omaa korsikan kieltä, joka on muistuttaa enemmän italian kieltä kuin ranskaa. Perinteisiin kielivähemmistöihin on kuitenkin vallankumouksen jälkeisinä vuosisatoina suhtauduttu hyvin kielteisesti, ja ne ovat pääsääntöisesti häviämässä. Nyky-Ranskan siirtolaiset puhuvat omia kieliään kuten portugalia, italiaa, arabiaa ja berberikieliä.

Ranskassa valtio on tiukasti uskonnosta erillään laïcité-periaatteen mukaisesti, eikä valtio siten tilastoi eri uskontokuntiin kuuluvia. Suurin uskonto on katolilaisuus, jonka tunnustajaksi itsensä ilmoittaa 51 % ranskalaisista. Noin 10 % käy säännöllisesti kirkossa. Itseään katolilaisina pitävien määrä on pudonnut nopeasti 1990-luvun alun 80 prosentista ja ateistiksi itsensä ilmoittavien määrä on nykyisin 31 %.^[5] Ranskassa on melko suuri muslimivähemmistö, sillä suuri osa Pohjois-Afrikasta oli Ranskan siirtomaita 1950-luvulle asti. Lisäksi Ranskassa on Länsi-Euroopan suurin juutalaisvähemmistö. Siirtomaamenneisyyden muistona Ranskalla on edelleen Euroopan ulkopuolisia alueita, joissa asuu yli 2,5 miljoonaa asukasta.

muokkaa Suurimpia kaupunkeja

Katso myös: Luettelo Ranskan kaupungeista

Kaupunkien asukasluvuksi on ilmoitettu sekä kantakaupungin väestömäärä että koko kaupunkialueen asukasluku.^[6]

Kaupunki	Asukasluku (kaupunki)	Asukasluku (kaupunkialue)
Pariisi	2 142 800	11 170 334
Marseille	795 600	1 515 323
Lyon	468 300	1 648 231
Toulouse	426 700	965 353
Nizza	345 000	933 971
Nantes	276 200	711 395
Strasbourg	273 100	611 635
Bordeaux	229 500	925 305
Montpellier	225 392	459 791
Lille	222 400	1 142 002
Grenoble	157 900	514 751

muokkaa Kulttuuri

Tämä osio on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.

Ranskan kulttuurimatkakohteista tunnetuimpia ovat Pariisin Louvre, Eiffelin torni, Pompidou-keskus ja Versailles'n palatsi. Pariisin ulkopuolella tunnetuimpia kohteita ovat Parc Asterix, Disneyland Resort Paris, Puy du Foun teemapuisto ja luostarisaari Mont Saint-Michel.

muokkaa Tiede

Ranskan akatemia on maailman mahdollisesti maineikkain tiedeakatemia ja monien muiden akatemioiden esikuva. Ranskan tieteen ja filosofian kenties maineikkain hahmo on René Descartes. Luonnontieteilijöistä Louis Pasteur on muun muassa antanut nimensä maidonsäilytysmenetelmälle ja luonut perustan modernille lääketieteelle. Antoine Lavoisier on puolestaan nykyaikaisen kemian isä. Filosofian historiaan ovat jääneet esimerkiksi Voltaire, Rousseau, Montesquieu, Auguste Comte ja Blaise Pascal.

muokkaa Kirjallisuus

Tunnettuja ranskalaisia kirjailijoita ovat 1600-luvulla elänyt Molière näytelmineen ja Charles Perrault satuineen sekä 1700-luvun valistusajan filosofi-kirjailijat Voltaire ja Jean-Jacques Rousseau. 1800- ja 1900-lukujen kirjailijoita ovat romantikko Victor Hugo, Alexandre Dumas, tieteiskirjailija Jules Verne, naturalistit Emile Zola ja Guy de Maupassant. Viime vuosisadan merkittävimpiä ranskalaiskirjailijoita ovat Albert Camus (Sivullinen) ja Antoine de Saint-Exupéry (Pikku prinssi, Yölento). Tärkeitä runoilijoita ovat mm. Charles Baudelaire ja Arthur Rimbaud.

Nyky-Ranskassa arvostetaan ja luetaan runsaasti sarjakuvia, joista René Goscinnyn ja Albert Uderzon Asterix on tunnetuin.

muokkaa Musiikki

Barokin ajan Ranskan säveltäjistä tunnettuja ovat Jean-Baptiste Lully ja Francois Couperin. Ranskan musiikin maineikkain kausi lienee 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan kestänyt jakso. Silloin sävelsivät muiden muassa Camille Saint-Saens, Hector Berlioz, Georges Bizet, Claude Debussy ja Maurice Ravel. Nykysäveltäjistä maineikkain lienee Pierre Boulez.

Maailmalla tunnetuin ranskalaisen musiikin laji on varmaankin chanson-laulu.

muokkaa Kuvataide

Ranskasta on tullut paljon merkittäviä kuvataiteilijoita, etenkin 1800-luvulla. Heistä tärkeimpiä oli esimerkiksi impressionismin perustaja Claude Monet, Paul Cézanne, Paul Gauguin, realistisen maalaustaiteen pioneeri Gustave Courbet ja Edgar Degas. 1900-luvun Ranskaan muutti paljon modernisteja mm. Venäjältä, kuten Vasili Kandinski ja Marc Chagall sekä Pablo Picasso Espanjasta. Maan oma tärkeä modernisti oli Georges Braque.

Ranskalaisista kuvanveistäjistä tärkein lienee Auguste Rodin ja valokuvataiteiljoista Henri Cartier-Bresson.

Katso myös Ranskan taidehistoria

muokkaa Elokuva

Ranskaa pidetään elokuvan synnyinmaana, koska Lumiere-veljekset antoivat siellä ensimmäisen tunnetun elokuvanäytöksen 1895. Toinen taidemuodon alkuaikojen pioneeri oli Georges Melies. Ehkä maineikkain ranskalaisohjaajista on elokuvan suuri humanisti Jean Renoir.

Ranskasta liikkeelle lähtenyt elokuvan uusi aalto toi maailman tietoisuuteen 1960-luvulle tultaessa sellaiset ohjaajat kuin Jean-Luc Godard, Francois Truffaut, Claude Chabrol ja Eric Rohmer.

Ranskan elokuva-arkisto on alansa maineikkaimpia taidelaitoksia. Sen pitkäaikainen johtaja oli Henri Langlois.

Cannesin filmijuhlat on maailman kenties arvostetuin elokuvafestivaali ja sen pääpalkinto Kultainen palmu hyvin Oscar-palkintoon verrattavissa.

muokkaa Urheilu

Seuratuimpia urheilulajeja Ranskassa ovat jalkapallo, käsipallo, koripallo, rugby, pyöräily, purjehdus ja tennis. Ranska on isännöinyt vuosina 1938 ja 1998 FIFA World Cupia. Ranskan jalkapallomaajoukkue, les Bleus, on voittanut maailmanmestaruuden 1998 ja Euroopan mestaruuden vuosina 1984 ja 2000. Ranskan suurin stadion on 80 000 katsojapaikkaa käsittävä Stade de France, jossa pidettiin yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut 2003.

Vuosittainen Ranskan ympäriajo on ammattilaismaantiepyöräilyn merkittävin kilpailu. Ranskan avoin tennisturnaus on yksi neljästä arvostetusta Grand Slam-turnauksesta. Turnausta on viime vuosina hallinut suvereenisti Espanjan Rafael Nadal.

Le Mansin 24 tunnin ajo yksi maailman tunnetuimmista autourheilukilpailuista. Toinen huomattava autourheilutapahtuma Ranskassa on Formula 1-luokan Ranskan Grand Prix. Korsikalla puolestaan ajetaan Ranskan MM-ralli.

Petankki on ranskalainen metallikuulapeli, jonka kansallinen urheilujärjestö on jäsenmäärältään 6. suurin.

Tunnettuja ranskalaisurheilijoita ovat mm. judoka David Douillet, jalkapalloilijat Michel Platini, Thierry Henry ja Zinédine Zidane sekä Formula-ajaja Alain Prost, edesmennyt tennispelaaja ja vaatemerkin luonut René Lacoste sekä ralliautoilija Sébastien Loeb.

Myös parkour on keksitty Ranskassa, Lissesissä, 1980-luvulla. Lajin keksijä on pääasiassa David Belle, mutta myös Sébastien Foucan on ollut mukana lajin kehittelyssä.

muokkaa Olympialaiset

Pääartikkeli: Ranska olympialaisissa

Ranskalaisen Pierre de Coubertin aloitteesta luotiin nykyaikaiset Olympialaiset kisat. Kaiken kaikkiaan Ranska on ollut olympialaisten isäntämaana viidesti eli Pariisissa järjestetyt kesäolympialaiset 1900 ja 1924 sekä talviolympialaiset 1924 Chamonix'ssa, 1968 Grenoblessa ja 1992 Albertvillessä. Kansainvälisen olympiakomitean päämaja oli aluksi Pariisissa ennen kuin se siirrettiin Lausanneen. Ranska on neljänneksi eniten mitaleja voittanut maa kesäolympialaisissa.

muokkaa Merkittävimmät luonnonvarat

• kivihiili
• rautamalmi
• bauksiitti
• potaska
• puu
• kala

muokkaa Merkittävimmät vientituotteet

• kulkuneuvot
• kemikaalit
• viini
• tekstiilit

muokkaa Juhlapäivät

Ajankohta	Suomalainen nimi	Paikallinen nimi	Huomautuksia
1. tammikuuta	Uudenvuoden päivä	Jour de l'An
(Ensimmäinen perjantai ennen kevään ensimmäistä täysikuuta)	Pitkäperjantai	Vendredi Saint	Ylimääräinen vapaapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
(Kevään ensimmäisen täysikuun jälkeinen sunnuntai)	Pääsiäinen	Pâques
(ks. yllä, seuraava päivä)	Pääsiäismaanantai	Lundi de Pâques
28. huhtikuuta	Pyhän Pierre Chanelin päivä	Saint-Pierre-Chanel	Ylimääräinen katolilainen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla marttyyri Pierre Chanelin muistoksi
1. toukokuuta	Vappu	Fête du Travail
8. toukokuuta	Voiton päivä	Victoire 1945	Toisen maailmansodan loppu
22. toukokuuta	Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä	Abolition de l’esclavage	Vain Martinique'n departementissa
27. toukokuuta	Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä	Abolition de l’esclavage	Vain Guadeloupe'n departementissa
(torstai 40 päivää pääsiäisen jälkeen)	Helatorstai	Ascension
(seitsemäs pääsiäisen jälkeinen sunnuntai)	Helluntai	Pentecôte
10. kesäkuuta	Orjuuden lakkauttamisen muistopäivä	Abolition de l’esclavage	Vain Guayanan departementissa
29. kesäkuuta	Autonomian juhla	Fête de l'autonomie	Ylimääräinen juhlapäivä Ranskan Polynesiassa autonomian saamiseksi alueelle
14. heinäkuuta	Ranskan kansallispäivä	Fête Nationale	Bastiljin valtauksen vuosipäivä
21. heinäkuuta	Victor Schoelcherin päivä	Fête Victor Schoelcher	Ylimääräinen juhlapäivä Guadeloupella ja Martiniquella orjuuden lakkauttajan, Victor Schoelcherin syntymäpäivän johdosta
29. heinäkuuta	Terrirorion päivä	Fête du Territoire	Ylimääräinen juhlapäivä Wallis- ja Futunasaarilla Merentakaisen territorion statuksen saamisesta 29. heinäkuuta 1961
15. elokuuta	-	Assomption	Neitsyt Marian taivaaseenottaminen
1. marraskuuta	Pyhäinpäivä	Toussaint
11. marraskuuta	-	Commémoration de l’armistice de 1918	Ensimmäisen maailmansodan loppu
20. joulukuuta	Orjuuden lakkauttamisen päivä	Abolition de l’esclavage	Ylimääräinen juhlapäivä Réunionin departementissa
25. joulukuuta	Joulupäivä	Noël
26. joulukuuta	Tapaninpäivä	Saint-Étienne	Ylimääräinen juhlapäivä Bas-Rhinin, Haut-Rhinin ja Mosellen departementeissa
kuukalenterin 12 kuukauden 10 päivä	Id al-Adha	Aïd el-Kebir	Ylimääräinen juhlapäivä Mayottella, islamin tärkein juhla

muokkaa Lähteet

muokkaa Katso myös

• Luettelo Ranskan kuninkaista

muokkaa Aiheesta muualla

• Matkaopas aiheesta France Wikitravelissa (englanniksi)
• Ranska Google Mapsissa
• Ranskan Suomen suurlähetystö

muokkaa Kirjallisuus

• Louis Clerc & Kristina Ranki (toim.): Suomalaisten Ranska. Kaunis tuntematon. Ajatus Kirjat, 2008
• Helena Petäistö: Ranskalaiset korot (1995)