Welcome to Finland
map
|
Maximilien Robespierre edit
|
 |
Maximilien François Marie Isidore de Robespierre (6. toukokuuta 1758 – 28. heinäkuuta 1794) oli ranskalainen vallankumousmies ja asianajaja. Hän nousi vuosina 1792–93 Ranskan suuren vallankumouksen johtajaksi, ja hänet muistetaan julmana vastustajiensa teloituttajana, joka lopulta koki itse saman kohtalon.
Ideologialtaan Robespierre seurasi Jean-Jacques Rousseauta ja muita valistusfilosofeja.
Sisällysluettelo |
muokkaa Elämä
muokkaa Elämän alkuvaiheet
Robespierren elämän alkuvaiheista tiedetään vain vähän. Hän kuului keskivarakkaaseen sukuun, ja hänellä oli mahdollisuus opiskella ja lopulta aloittaa itsenäinen ammattiura asianajajana. Sen verran matkan varrella oli erilaatuisia ylempien säätyjen jäsenten, eritoten aatelisten, aiheuttamia epäoikeudenmukaisuuksia ja vastoinkäymisiä, että ne muokkasivat hänen vastaanottavaisimmillaan olleen mielialansa varhaistyypin vasemmistolaiseksi.
muokkaa Poliittisen uran alku
Robespierre valittiin 1789 kolmannen säädyn edustajaksi valtiopäiville, ja hän kuului jo tällöin äärimmäiseen vasemmistoon. Ns. Pallohuoneen valan vannoneiden kansalliskokousedustajien nimilistalla hänen nimensä esiintyy tiettävästi ensimmäisen kerran laajemmin julkisuudessa, tosin pienellä ja siistillä käsialalla merkitty nimi ei herättänyt vielä silloin muita enempää huomiota. Valan keskushenkilö oli kansalliskokouksen puhemies, tähtitieteilijä Jean Sylvain Bailly.
Robespierre ei saanut kannatusta kansalliskokouksessa, mutta hänestä tuli kuitenkin pian jakobiiniklubin johtohahmo. Kuningasvallan kukistuttua Robespierre oli kommuunin (kunnallishallinnon) johtomiehiä, ja hänet valittiin konventtiin, jossa hän liittyi vuoripuolueeseen.
muokkaa Askeettinen keikari
Kuten niin monet myöhemmätkin vallankumoukselliset tai kaappauksella valtaan nousseet itsevaltiaat, Robespierre oli – keikarimaisesta ulkoasustaan huolimatta – varsinaisilta tavoiltaan askeetti. Hän esimerkiksi asui hyvin vaatimattomasti puuseppä Duplayn omistaman talon pienessä ullakkohuoneessa. Paljolti tämän vuoksi hän saikin muilta vallankumouksellisilta kuvaavan lempinimen Maximilien Lahjomaton.
Keikarimaisuus oli itse asiassa vain tarkoin harkittua pyrkimystä korostaa arvovaltaa, ja se toimikin miltei loppuun asti, kunnes hänen kylmäverisyytensä ajoi vastustajat keinoja kaihtamattomaan epätoivoon.
muokkaa Mielipiteet kovenevat
Kuninkaan epäonninen pakoyritys käänsi Robespierren lopullisesti onnettoman monarkin vastustajaksi: nyt Ludvig XVI oli vallankumousjohtajalle pelkkä maanpetturi, ja pitkälti tämän johdosta kuningas lopulta joutui näytösoikeudenkäyntiin ja hänet mestattiin.
Myös kuningatar Marie Antoinette joutui syytteeseen ja tuomittiin mestattavaksi; Robespierre kieltäytyi jyrkästi armahtamasta häntä – vaikka suhtautuikin jo varsin nuivasti tuomion perustana olleen pederastia-syytteen keksineeseen Hébertiin.
muokkaa Kohti korkeinta valtaa
Kuninkaan mestauksen jälkeen Robespierre aloitti järjestelmällisen taistelun niitä vastaan, jotka saattoivat kilpailla hänen kanssaan vallasta. Robespierrestä tuli 1793 yhteishyvän valiokunnan jäsen. Hän pääsi pian johtavaan asemaan ja onnistui tuhoamaan poliittiset vastustajansa Hébertin, Dantonin ja Desmoulinsin.
Ensimmäiset uhkaavat merkit ilmestyivät samoihin aikoihin. Merkittävin niistä on tuntemattomaksi jääneen taiteilijan tekemä pilapiirros "jakobiinien puhdistuspata", jossa Maximilien Lahjomaton erottelee suuressa padassa pyöriviä apureitaan reikäkauhan avulla suurennuslasi silmällä ja kelvottomat saavat jäädä pataan hajoamaan. Kuva on jo salaisesti uhkaava: varokoon se joka itse nostaa itsensä muiden yläpuolelle!
muokkaa Suvaitsevainen hirmuvaltias
Robespierre oli, kuten yllättävänkin monet tuon ajan ranskalaiset, uskonnollisesti hyvin suvaitsevainen; hän oli vannoutunut rousseaulainen, jonka vakituista mielilukemista oli teokseen Emilé sisältyvä ”Savoyard-papin uskontunnustus”; tämä kirjoitus on uskonnollisen suvaitsevaisuuden julistus, jonka takia ennen vallankumousta niin kuningashuone kuin kirkkokin vainosivat kirjaa ja kirjailijaa kovasti (Octave Aubry).
Robespierre inhosi erityisen syvästi Chabotin ja Hébertin kehittämää, korostetun eroottista Järjen palvontaa. Siksi Robespierren kannalta tärkeä tapa kerätä lisää yleistä suosiota ja siten varmistaa asemaansa oli tehdä loppu tästä yleisen mielipiteen tosiasiassa inhoamasta rietastelusta ja kehittää tilalle epämääräinen metafyysinen seremonia, jossa palvottavana oli tarkemmin määrittelemättä jäänyt "Korkein Olento". Uusi kultti oli edeltäjiensä vastapainoksi jopa korostetun siveellinen. Tämä kultti sammui perustajansa kuoltua, ja Napoleon käytti kultin rippeitä hyödykseen palauttaessaan vainotun kristinuskon arvoonsa - ei niinkään kristillisyyttään kuin taatakseen kansansuosionsa - mikä osoittautuikin todella älykkääksi vedoksi: kaikkialla Ranskassa hartaat katoliset alkoivat kuiskia keskenään:
»Napoleon antoi meille Herramme takaisin!»
muokkaa Lahjomaton epäonnistuu
Robespierren jäätävä kylmäverisyys ja ennen muuta mustasukkaisuus vallastaan sai yhä useammat hänen kannattajistaankin pelkäämään henkensä puolesta, eikä varmaan aiheetta.
Lopulta keskustaryhmittymät ja vuoripuolue liittoutuivat Robespierreä vastaan, ja hänet huudettiin konventissa hiljaiseksi. Robespierren sanotaan pohtineen katkerana, kuinka Dantonin mahtava "härän mylvintä" olisikaan tehonnut moisessa tilanteessa. Nyt Robespierren kylläkin läpitunkeva mutta auttamattoman heikko ääni jäi huutajien varjoon ja Lahjomaton menetti valtansa. Yksimielisellä päätöksellä hänet päätettiin lähettää giljotiiniin.
Samalla kertaa tuomittiin myös loput ”terrorin triumviristä” eli Saint-Just ja Georges Couthon sekä heidän merkittävimmät apurinsa. Näistä huomattavin oli päämiehen nuorempi, kuolemaan asti uskollinen veli Augustin Robespierre, veljensä maltillinen ja järkevä neuvonantaja.
Itse Robespierre yritti onnistumatta itsemurhaa: luoti murskasi hänen leukansa. Viittoiltuun pyyntöönsä saada kirjoitusvälineitä hänelle vastattiin:
»Kirjoitatko ehkä Korkeimmalle Olennollesi?»
Itsemurhalaukauksen pamahdettua yritti myös Augustin Robespierre tehdä itsemurhan heittäytymällä neljännen kerroksen ikkunasta ulos, mutta hänen vaatteensa takertuivat seinässä oleviin veistoksiin, mikä hidasti putoamisvauhtia niin paljon, että hän selvisi hengissä, joskin raajarikoksi ruhjoutuneena, jollaisena hänet vietiin giljotiiniin.
muokkaa Thermidorin kohtalonhetket
Entinen vallankumousjohtaja ja hänen lähimmät miehensä mestattiin giljotiinilla 28. heinäkuuta 1794. Päät vietiin koreissa Madame Tussaudin työpajaan kuolinnaamioiden tekoa varten; naamiot ovat nykyisin Lontoossa olevassa vahakabinetissa. Robespierren naamiossa erottaa selvästi itsemurhayrityksen jäljet leuassa.
muokkaa Lähteet
- Octave Aubry: Ranskan suuri vallankumous, osa I kokonaan ja osa II luvut Verta ja Epäonnistunut suojelija
