Kyproksen tasavalta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kyproksen tasavalta
Κυπριακή Δημοκρατία (kreikaksi)
Kıbrıs Cumhuriyeti (turkiksi)
lippu vaakuna
lippu vaakuna

Kyproksen sijainti

Valtiomuoto tasavalta

Presidentti Nicos Anastasiades

Pääkaupunki Nikosia (224 500 as.)

Muita kaupunkeja Limassol (176 900 as.)
Larnaka (79 000 as.)
Pafos (52 800 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 9 2511[1] km² (sijalla 164)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2013) 1 155 4031[1] (sijalla 155)
– väestötiheys 119,4[2] / km²
– väestönkasvu 2,6[3] % (2011)

Viralliset kielet kreikka, turkki

Valuutta euro (EUR)

BKT (2011) sijalla 120
– yhteensä 17,7 miljardia euroa[4]
– per asukas 20 214 USD

HDI (2012) 0.848[5] (sijalla 31)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,1 %
– teollisuus 76,0 %
– palvelut 19,9 %

Aikavyöhyke +2
– kesäaika +3

Itsenäisyys
Yhdistyneestä kuningaskunnasta

16. elokuuta 1960

Lyhenne CY

– ajoneuvot: CY
– lentokoneet: 5B

Kansainvälinen
suuntanumero
+357

Motto ei ole

Kansallislaulu Imnos eis tin Eleftherian

Sisältää kook saaren, myös Turkin miehittämän alueen. Pelkän eteläosan pinta-ala 5 496 km2 ja väkiluku 862 000[3]

Kyproksen tasavalta (kreik. Κυπριακή Δημοκρατία, Kypriakī́ Dīmokratía; turk. Kıbrıs Cumhuriyetion) eli Kypros (kreik. Κύπρος, Kýpros; turk. Kıbrıs) on Välimerellä sijaitsevasta Kyproksen saaresta eteläistä kahta kolmasosaa hallitseva tunnustettu valtio. Kyproksen tasavalta kuuluu Euroopan unioniin, Yhdistyneisiin kansakuntiin ja Kansainyhteisöön.

Kypros on tunnettu jo antiikin ajoista lähtien kuparistaan, ja maan kreikkalaisesta nimestä juontuu suomenkielinen nimi kuparille.[6]

Maantiede, ilmasto ja luontomuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Pääartikkeli: Kyproksen maantiede

Kyproksen tasavalta hallitsee noin kahta kolmasosaa Kyproksen saaresta. Saaren halki kulkee Kyrenean kalkkivuoret, joiden eteläpuolella Famagustan ja Morfoun kaupunkien välissä on hedelmällinen Mesaorian tasanko. Lähes puolet saaren pinta-alasta on viljelykelpoista.[6]

Troodosin massiivi muodostaa valtaosan Etelä-Kyproksesta. Kyseessä on hyvin mineraalipitoinen veden alla syntynyt doomi, joka on Kyproksen korkein vuoristo. Saaren korkein kohta, 1 951 metriä korkea Olympos-vuori, sijaitsee Troodoksessa. Myös molempien saaren pääjokien, Pedieaksen ja Karyotin, alkulähteet sijaitsevat massiivilla. Pedieas laskee mereen Famagustanlahdessa ja Karyoti Morfounlahdessa.[6]

Kyproksessa vallitsee välimerenilmasto, jonka myötä talvet ovat sateisia ja kesät kuivia ja lämpimiä. Meren läheisyys tasapainottaa ilmastoa sen verran, ettei varsinkaan saaren länsirannikolla ole kesäisin niin kuuma kuin muualla. Myös korkeus vaikuttaa lämpötiloihin: kilometrin nousu korkeudessa aiheuttaa noin viiden asteen laskun lämpötilassa.[7] Kesäaikaan keskimääräinen päivän ylin lämpötila vaihtelee mesaorian tasangon 29 °C :sta Troodoksen vuorten 22 °C:seen.[8]

Kyproksen kasvilajien kartoitus on käynnissä. Siellä on tavattu jo 1900 eri kasvilajia ja niiden alalajia, joiden joukossa 140 kotoperäistä lajia. Kyproksen arvostetuin ja kerätyin sienilaji on männynleppärousku. Myös suppilohaperoa kerätään paljon. Kuningasosterivinokas kasvaa villinä Kyproksella.[9]

Kyproksen eläinkuntaan kuuluu noin 30 nisäkäslajia, 25 matelijaa ja sammakkoeläintä, 370 lintulajia, 250 kalajalia ja suunnilleen 6000 hyönteislajia. Se sijaitsee tärkeän lintujen muuttoreitin varrella. Hanhikorppikotka, joka oli aikaisemmin saarella yleinen, on nyt erityisen suojelun kohteena.[9]

Historiamuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Pääartikkeli: Kyproksen historia

Kyproksen tasavalta itsenäistyi vuonna 1960 Britannian alaisuudesta kompromissina. Saaren kreikkalais­väestö olisi halunnut saaren liittyvän Kreikkaan (Enosis) ja turkkilais­väestö siirtomaavallan jatkumista, joten kompromissiksi perustettiin uusi valtio.[10] Maa ajautui kuitenkin sisällissotaan vuonna 1963, ja tilanne rauhoittui vasta YK:n johdolla 1964 aselevossa, jota valvomaan YK asetti kansainväliset UNFICYP-rauhanturvajoukot.[11]

Turkki miehitti Kyproksen pohjoisosan vuonna 1974 Kreikan sotilashallituksen tukeman vallankaappauksen jälkeen estääkseen Kyproksen liittämisen Kreikkaan.[10] Turkin miehittämät alueet julistautuivat itsenäiseksi vuonna 1975. YK.n johdolla sovittiin "väestönvaihto-ohjelmasta", joka lupasi kreikkalaistaustaisille oikeuden jäädä pohjoiseen tai muuttaa pois, ja vastaavasti eteläosan turkkilaisille oikeuden muuttaa pohjoiseen omaisuutensa kanssa.[12] Tämän sopimuksen nojalla 196 000 kreikkalaistaustaista kyproslaista muutti saaren eteläosaan ja 42 000 turkkilaistaustaista pohjoiseen. Seuraavan 20 vuoden aikana saaren pohjoisosaan muutti vielä 36 000 turkkilaista.[13] Pohjois-Kyproksen turkkilainen tasavalta perustettiin 1983. Ainoastaan Turkki on tunnustanut tämän turkkilaishallinnon, jonka alueelle on muuttanut noin 90 000 siirtolaista Turkista.[10] Kyproksen tasavalta, joka hallitsee eteläistä 2/3:aa saaresta, on sen sijaan kansainvälisesti tunnustettu.[1]

YK:n rauhanturvajoukot ovat saarella edelleen - heinäkuussa 2013 mandaattia päätettiin jatkaa tammikuun loppuun 2014.[14] Suomalaiset ovat osallistuneet näihin joukkoihin operaation alusta vuoteen 2005 saakka.[15] Britannialla on saarella edelleen kaksi tukikohtaa, Akrotiri ja Dhekelia.[16]

Väestömuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Ensimmäinen presidentti, arkkipiispa Makarios III

Kyproksen tasavallan väkilukuun, 1,155 miljoonaa (arvio heinäkuussa 2013) sisältyy myös Turkin miehittämän alueen asukkaat. Kyproksen hallitus ilmoitti että sen hallitsemilla alueilla asui vuoden 2011 laskennassa 862 000 henkeä.[3]

Kyproksen väestö jakautuu kielellisesti ja uskonnollisesti kreikkaa puhuviin ortodokseihin ja turkkia puhuviin muslimeihin. Kreikkalaisella puolella on lisäksi tuhatkunta arabiaa puhuvaa, kreikkalaisiksi identifioituvaa henkilöä, jotka vuoteen 1974 asti asuivat yhdessä ainoassa kylässä. Kyproksen arabia on yksinomaan puhuttu kieli; se on läheisintä sukua syyrialais-palestiinalaisille sedentaarimurteille. Lisäksi Kyproksella asuu joitakin tuhansia armeniankielisiä.[17]

Kyproksen kreikka on oma murteensa, joka eroaa varsin paljon standardikreikasta ja sen muista murteista.[18] Kuten suurin osa kreikan murteista, se ei palaudu saaren antiikinaikaisiin murteisiin vaan on kehittynyt koinee-kreikasta.[19] Se on nykyään vain puhekieli, mutta keskiajalta on säilynyt murteella kirjoitettuja lakitekstejä. Se sisältää runsaasti arabialaisia ja turkkilaisia lainasanoja.[17]

Hallinto ja politiikkamuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Kyproksen presidentti on sekä valtion että hallituksen päämies. Vuoden 1960 perustuslain mukaan varapresidentti on kyproksenturkkilainen, paikka on nykyisin täyttämättä. Samoin Kyproksen parlamentin 80 paikasta 56 on varattu kreikkalaisille ja 24 turkkilaisille, mutta turkkilaisten paikat ovat täyttämättä. Presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla viiden vuoden välein, samoin parlamentti.[1]

Kypros on yksi niistä kymmenestä valtiosta, jotka liittyivät Euroopan unioniin 1. toukokuuta 2004.

Saaren yhdistämisestä neuvoteltiin taas 2004, ja 24. huhtikuuta 2004 molemmilla puolilla järjestettiin kansanäänestys, jossa pohjoiskyproslaiset kannattivat yhdistymistä kaksinkertaisella enemmistöllä, mutta eteläkyproslaiset hylkäsivät sen kolminkertaisella enemmistöllä. Koska neuvottelut saaren puoliskojen yhdistämisestä eivät johtaneet tulokseen, liittyminen EU:hun koskee käytännössä vain saaren kreikkalaista osaa.

Kyproksen tasavallan suurimmat puolueet ovat kommunistinen AKEL, keskusta-oikeistolainen DISY ja demokraattinen puolue DIKO.[1] Helmikuussa 2013 presidentiksi valittu Nicos Anastasiades edustaa DISY-puoluetta.[20][21]

Hallinnollinen jakomuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Kyproksen alueet ja hallinnollinen jako. Tummanpunainen alue on turkkilaisten hallussa, vaaleansininen YK:n turvavyöhyke ja vihreät brittien tukikohtia.
Pääartikkeli: Kyproksen alueet

Koko Kypros on jaettu kuuteen alueeseen, jotka sijaitsevat kummallakin puolella Kyprosta.[22] Alueet ovat (kreikan-/turkinkielinen nimi suluissa):

  • Famagustan alue (Αμμόχωστος, Ammochostos / Gazimağusa tai Mağusa) (enimmäkseen turkkilaisten hallussa)
  • Kyrenian alue (Κερύvεια, Keryneia / Girne) (kokonaan turkkilaisten hallussa)
  • Larnakan alue (Λάρνακα, Larnaka / Larnaka tai İskele) (enimmäkseen tasavallan hallussa)
  • Limassolin alue (Λεμεσός, Lemesos / Limasol tai Leymosun) (kokonaan tasavallalla)
  • Nikosian alue (Λευκωσία, Lefkosia / Lefkoşa)
  • Pafoksen alue (Πάφος, Pafos / Baf) (kokonaan tasavallalla)

Talousmuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Skiriotissan kuparikaivos.

Kupari on ollut Kyproksen tärkein luonnonvara jo antiikin ajasta lähtien. Nykyään kuitenkin kupariesiintymät on käytetty käytännössä loppuun, eikä niillä ole enää taloudellista merkitystä.[6][10] Merkittäviä luonnonvaroja ovat asbesti, kipsi, marmori ja meripihka.

Kyproksen tasavalta on teollistunut, ja teollisuuden osuus työllistäjänä on ohittanut maatalouden. Maatalous keskittyy perunan, sitrushedelmien, viinirypäleiden ja pienimuotoisesti viljan viljelyyn sekä karjan kasvatukseen. Tärkeimmät teollisuustuotteet ovat savukkeet, viini, vaatteet, kengät ja sementti.[6] Maan merkittävimmät vientituotteet ovat hedelmät ja tekstiilit.

Kyproksen tasavallan puolella on monipuolisempi aluerakenne, jonka vuoksi se on voinut kehittyä paremmin kuin pohjoinen naapurinsa. Talouden kulmakiviä ovat teollisuus, rahaa tuovat sotilastukikohdat ja tärkeimpänä kasvava turismi.[6] Kyproksen valtiot tekevät sen verran yhteistyötä, että etelässä tuotettua maalämpöä siirretään pohjoiseen, joka puolestaan antaa talousvettä etelään.[10]

Kyproksen tasavallan rahayksikkö on euro, joka syrjäytti vuoden 2008 alussa vanhan Kyproksen punnan.[23]

Kyproksella oli oma öljynjalostuslaitos, mutta se suljettiin 2004. Maan sähköntuotanto on kokonaan ulkomaisen polttoöljyn varassa, ja niinpä kyproslaiset kuluttajat maksavat sähköstään Euroopan korkeinta hintaa.Vassilikokseen rakennetaan suurta satamaa, jonka yhteyteen on tulossa maakaasun nesteytyslaitos.[24]

Kyproksella käytetään aurinkoenergiaa käyttöveden lämmittämiseen suhteessa enemmän kuin missään muussa maailman maassa.[25]

Kyproksella on 15 lentopaikkaa, joista seitsemällä on yli 2,4 km kiitotie.[1]

Limassolin vanha satama.

Satamakaupunkeja ovat Larnaca, Limassol ja Vasilikos. Kauppalaivastoon kuuluu 838 alusta.[1] Matkustajien reittiliikenne Manner-Euroopan puolelle on lopetettu, joten Limassolin sataman terminaalit ovat risteilyalusten käytössä.[26]

Maan sisällä julkista liikennettä hoitavat linja-autot ja taksit.[27]

Kulttuurimuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Halloumijuustoa.

Unescon maailmanperintöluettelossa on Kyprokselta kolme kohdetta: Choirokoitia, Pafosin kaupunki ja Troodosin maalatut kirkot.[28]

Brittien valtakauden arkkitehtuurin näkyvimpiä tuotoksia ovat koulurakennukset, joita kyproksenkreikkalaset rakensivat korostaen klassista kreikkalaista julkisivua. Modernia arkkitehtuuria edustavat lasista ja marmorista tehdyt pankkien rakennukset. Julkiset veistokset edustavat nykyisiäja entisiä valtiomiehiä.[29]

Kyproksella on järjestetty elokuvajuhlat vuosittain vuodesta 2006 alkaen.[30] Sinfoniaorkesteria ylläpitää valtion perustama säätiö.[31]

Kypros on osallistunut Eurovision laulukilpailuun vuodesta 1981 (kts. Kypros Eurovision laulukilpailussa). Kilpailua maa ei ole voittanut kertaakaan.

Halumi eli halloumi on Kyprokselta lähtöisin oleva lampaan- ja vuohenmaitojuusto. Se on rekisteröity EU:ssa alkuperäistuotteeksi.[32] Useimpien aterioiden osana on tuoretta salaattia ja maustamatonta jogurttia. Tyypillinen ravintoal-annos on meze, pieniä paloja Välimeren tapaan.[29]

Urheilumuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Kypros on osallistunut sekä talvi- että kesäolympialaisiin vuodesta 1980 alkaen. Se ei ole saanut yhtään mitalia.[33]

Kyproksen jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan esiintynyt Euroopan- tai maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. FIFA-rankingissa se oli kesäkuussa 2011 sijalla 80.[34]

Lähteetmuokkaa | muokkaa wikitekstiä

  1. a b c d e f g The World Factbook: Cyprus CIA. (englanniksi)
  2. Polly Lyssiotis & Vasiliki Kokoti (toim): About Cyprus. Nikosia, Kypros: Press and Information Office, 2007. ISBN 978-9963-38-499-0. (englanniksi)
  3. a b c Latest Figures: Population, Households and Demographic Indicators (The population in the government controlled area) 29.5.2012. Statitstical Services of Republic of Cyprus. Viitattu 26.10.2013.
  4. Latest Figures: National Accounts, Final Data 2011 and Revised Data 2012 Statistical service of Republif of Cyprus. Viitattu 26.10.2013.
  5. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  6. a b c d e f Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica – suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 191. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
  7. Cyprus climate Cyprus meteorological service. Viitattu 26.10.2013.
  8. Cyprus IUCN. Viitattu 29.10.2013.
  9. a b Flora, fauna & conservation Cyprus department of forests. Viitattu 26.10.2013.
  10. a b c d e Kimmo Kiljunen: Valtiot ja liput, s. 340–342. Otava, 2004. ISBN 951-1-18177-7.
  11. About UNFICYP UNIFCYP. Viitattu 26.10.2013.
  12. Population Exchange Agreement (United Nations Document S/11789) YK / Cypnet. Viitattu 26.10.2013.
  13. Euromosaic: Cyprus European Commission. Viitattu 26.10.2013.
  14. UN Peacekeeping Force in Cyprus Mandate Renewal What's in Blue - Security Council Report. Viitattu 26.10.2013.
  15. Rauhanturvaajat kotiin Kyproksesta 2004. Valtioneuvoston tiedotusyksikkö. Viitattu 26.10.2013.
  16. SBA AGLA Key Documents SBA Administration. Viitattu 26.10.2013.
  17. a b Languages of Cyprus Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition.. SIL International. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  18. Feature – A centuries-old dialect cy2012.eu. 15.11.2012. Viitattu 4.5.2014. (englanniksi)
  19. Thie Greek Language of Cyprus Thersaurus of Cypriot Greek. Viitattu 18.12.2010 (englanniksi) vanhentunut linkki
  20. Cyprus election: Nicos Anastasiades elected president BBC. Viitattu 26.10.2013.
  21. Cyprus Parties and Elections in Europe. Viitattu 26.10.2013.
  22. Districts of Cyprus Statoids. Viitattu 26.10.2013.
  23. Cyprus Euro Conversion 2008 Angloinfo vanhentunut linkki
  24. Cuprys Country Analysis Note EIA. Viitattu 26.10.2013.
  25. Energy Sector Invest Cyprus. Viitattu 26.10.2013.
  26. Getting there Lonely Planet. Viitattu 26.10.2013.
  27. Getting around Lonely Planet. Viitattu 26.10.2013.
  28. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco. Viitattu 26.10.2013. (englanniksi)
  29. a b Culture of Cyprus Countries and their cultures. Viitattu 26.10.2013.
  30. About The Cyprus International Film Festival (CYIFF). Viitattu 26.10.2013.
  31. Cyprus Symphony Orchestra Foundation Cyprus Symphony Orchestra. Viitattu 26.10.2013.
  32. Halloumi and other cheese products Cyprus Embassy. Viitattu 26.10.2013.
  33. Cyprus in Olympics Sport Reference. Viitattu 17.12.2010 (englanniksi)
  34. Associations Cyprus FIFA. Viitattu 19.7.2010 (englanniksi)

Aiheesta muuallamuokkaa | muokkaa wikitekstiä

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyproksen tasavalta.